Old Bulletins
Retired!
| Old bulletin board |
| June 5th, 2009 |
Eka maali Ensin avautuu silmä, sitten toinen. Haisee pahalle. Pääni lepää navettaan tuodulla, parhaat päivänsä nähneellä pöydällä. Partani ja poskeni on oksennuksessa, suussa maistuu sappineste. Katsahdan lattialle, vatsan sisälmys on valunut kengille ja housuille. Tuli vissiin otettua liian nopea aloitus, muut olivat ehtineet jo ensin.
Käsi kuitenkin lepää vielä varmalla otteella tuopin kahvassa. Maistan kulauksen, maku vaihtuu paskasta taivaalliseksi.
Tuopin vieressä on puoli kupillista Elostelijan tarjoamaa juomaa. Kirkas keltainen, hieman vihertävään taittuva väri ja pehmeänpistävä tuoksu puhuvat karua kieltään: tämä ei ole olutta, pikemminkin jatkettua viinaa. Ja on kuulemma tehty rypäleistä. Käsittämätöntä.
Hebel, Bemp ja Haldo istuvat samassa pöydässä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei kai tämä niin tavallista ole.
Toivottavat tervetulleeksi takaisin elävien kirjoihin ja nostavat tuoppia. Pyyhkäisen naamaa hihansuuhun ja vastaan nostoon. Kuolema teidänkin vihollisillenne!
Vaihdan asennon mukavampaan. Suuta kuivaa.
Elostelija pitää puhetta Grathin tekemän maalin johdosta. Voi niitä ylisanoja ja superlatiiveja, en edes tiennyt että maailmaan mahtuu niin monta kehua.
Aina välillä kuuluu "Hyvä Garth"
Grath katselee isänsä meuhkaamista kiiluvin, ehkä vetisin silmin. Kuitenkin ilmeestä on nähtävissä hienoista häpeää.
Kaikella kunnioituksella, olihan se maali tärkeä ja Grathin ensimmäinen, mutta tuossa pelitilanteessa samaan olisi pystynyt kuka tahansa joukkueesta.
Nousen ja epävarmoin jaloin haen tynnyristä juomaa.
Kaadan pari olutta kurkusta alas ja pistän piipuksi. Palaan pöytään.
Puhe saadaan loppumaan, ja epämääräistä taputusta kuuluu sieltä täältä. Mutta kun Elostelija kohottaa maljan, koko navetallinen kääpiöitä vastaa kuin yhdestä suusta.
Tynnyrit juodaan tyhjiksi ja lähdetään jatkamaan kohti keskustan Majataloja. Huuhtelen parran ja naaman vielä hyvällä oluella.
Tänään voisi sijoittaa voittorahoja hieman hyvinvointiin, antavatkohan huorat kimppa-alennusta... |
| - Vesku |
| |
| |
| May 13th, 2009 |
Kausi 4 ..suurta huumaa ennen finaalia... *plop*
...rottia joka puolella... *plop*
...väki hurraa, kolpakoita kolistellaan... *plop*
...hopeamitali lyödään kouraan... *plop*
...helvetillinen huutaminen huonosti pelanneelle joukkueelle... *plop*
...itkeviä kääpiöitä joka puolella... *plop*
...minua kannetaan kultatuolissa stadionilta, vaikka sain vain hopeaa.. *plop*
...tunneli. Valoa. Aurinkoako? Vaiko liekkejä?.. *plop*
Uusi kausi edessä. Nurmi tuoksuu voimakkaana nenään tauon jälkeen. Maistan jopa likaisen, hedelmättömän mullan. En avaa silmiä, saan olla omassa hiljaisuudessani.
"Onko selvä?" Kuuluu ääni, joka on kokenut paljon. Kuulostaa kuin satoja tynnyreitä olutta ja paloöljyä olisi kaadettu äänihuulille. Kessukin on tehnyt tepposensa.
"Hmmppppphf!"
"Onko selvä?"
"Hmmpfppff fppmph" Vastaan jälleen yllätyksekseni.
Tunnen painon nousevan selältäni. Hiukan neljättä metriä oleva peikko nostaa jalkansa, ja kohotan katseeni kentän päähän. Hauska näkökulma. Epätasainen, kulahtanut ruohikko muodostaa pieniä kukkuloita, joiden vihreän ruskean idyllin rikkoo vain satunnaisesti kuivunut veri ja siellä täällä maasta pilkottavat varusteenkappaleet. Kappas, leukaluun palanenkin kimmeltelee auringonpaisteessa.
"Viimeisen kerran, onko asia selvä?"
"No on saatana." Tiuskaisen, nousen seisomaan ja käännyn äänen suuntaan. "Lukeehan se perkele säännöissäkin, että joukkue joutuu maksamaan komissionäärille veroa näin kalliista joukkueesta."
Muka parannuksen tehnyt Hanu ja nurglettumaan alkanut Pera seurassaan nenää kaivava peikko ovat tulleet keskustelemaan kanssani säännöistä komission ominaisuudessa. Tai oikeastaan tulivat tekemään selväksi, että tiedän mitä säännöissä sanotaan verorajan ylimenevistä joukkueista. Tottakai tiedän. Ei, sääntöjä en ole lukenut, idioottinako ne minua pitävät.
Peikon läsnäolo aiheuttaa kutinaa sormenpäissä... tuossa se katselee taivaalle suu auki lintuja.. tuohon kohtaan kun löisi, kaataisi sen ja repisi siltä silmät päästä... ei. Pitää olla sivistyneesti.
"Hyvä. Odotamme maksusuoritusta lipputuloista otteluiden jälkeen. T'Gah tässä tulee hakemaan rahat pelien jälkeen."
"Kerron asiasta sille perkeleen kassanhoitajalle." Totean.
Kolmikko kääntyy kannoillaan ja lähtee askeltamaan poispäin. Paitsi peikko, joka huomaa ystäviensä kadonneen. Hämmästyksen jälkeen sekin ottaa oikean suunnan ja lähtee pitkät kädet heiluen jolkottamaan muiden perään.
Pyyhin isommat kurat pois vaatteista ja kävelen kohti joukkueen bunkkeria. Oviaukolla imaisen kunnolla kentän ilmaa, ja kokoan itsekunnioituksen rippeet ennen sisäänmenoa. Katsahdan vielä kerran kenttää, sytytän piipun ja astahdan sisään.
"Joukkue! Lepo! Joukkue! Meidän pitää keskustella joukkueen taloudellisesta tilanteesta ja pelaajapalkkioistanne! Tulkaa tänne!".
Tästä tulee hieno kausi. |
| - Vesku |
| |
| |
| Feb. 24th, 2009 |
Artifaktien paluu Ilta hämärtyy Crimson Groundilla.
Yleisö vielä tappelee katsomossa ja areenan ulkopuolella. Kadut ovat täynnä BB-faneja, jotkut humalassa, jotkut jo sammuneena rakennusten vierelle.
Tänään ei jäädä kaupunkiin juhlimaan. Pakko ottaa etäisyyttä kaupunkiin ennen pimeän tuloa, en vain pidä vampyyrien läheisyydestä.
Vaunujen sikaosastolta kuuluu pitkästä aikaa iloista puheen sorinaa. Aika-ajoin sen rikkoo huudoksi yltyvä väittely ja juomalaulut. Täytyy myöntää että omakin olo on varsin mainio.
Polpol sopertaa kuinka ihana se Isabella oli, valitteli joutuneensa hypnotisoiduksi katsoessaan häntä silmiin. Tähän Grath ilmoittaa huomanneensa, että Polpol katseli kyllä tätä nahkapukuista jumalatarta jonnekin muualle ja myöntää itsekin olleen häkellyksissään niistä norjista notkoista.
En voi olla huomaamatta tuhansia ja taas tuhansia variksia puissa, välillä lehahdellen parvittain ilmaan. Pitäisiköhän tästä keskustella maskottiasustajan kanssa.
Oli se onni, että NBC:n pelissä töhrityt jumalten artifaktit löydettiin uudelleen, lähes kokonaan puhdistettuina. Nuo kaksi puista, kuution muotoista artifaktia edustavat kuitenkin kaikkea sitä, minkä vuoksi pelata ja elää.
Kaupungin valot katoavat kukkulan taa, annan ohjakset puoskarille.
"Sinun vuorosi ohjata. Äläkä tällä kertaa etsi jokaista perkeleen kuoppaa tiestä. Helvetin tollo"
Käännän itseni penkillä ja avaan verhon matkustustilaan. "Pomoo!!" Kuuluu kuin yhdestä suusta. Astelen suoraan jo tyhjän oluttynnyrin viereen, otan koukussa roikkuvan nimikkotuoppini seinältä ja täytän sen kuohuvalla.
Kaikki hyvin taas. |
| - Vesku |
| |
| |
| Jan. 27th, 2009 |
Todellisuus palaa. Kävellessäni pois ruumiiden polttajaisista kohti paikallista porttolaa ja muistotilaisuutta en voi olla ihmettelemättä tapahtumien monimuotoisuutta.
Katujen varret ovat täynnä hurraavia, solvaavia ja surevia ihmisiä, toimittajat juoksentelevat paikasta toiseen haastattelemassa ihmisiä. Rabel jäi antamaan jotain haastatteluakin vielä, saapahan huomenna lukea lehdistä mitä sekin saatanan saamaton tyhjäntoimittaja mahtaa kommentoida.
Olo on jotensakin tyhjä. Ei siinä mitään, että median takia ruumiita piti säilyttää kylmiössä melkein viikko. Eikä siinä mitään, että ruumiit olivat niin kohmeessa, että roviot piti auttaa tuleen paloöljyllä. Ei siinäkään mitään, että Hampin ruumis oli kursittu jotenkin oikeisiin muotoihinsa, vaikka tapana on että vainajat poltetaan heti ja sellaisenaan. Mutta se että polttoa piti olla katsomassa tuhansia ja taas tuhansia faneja, piti pitää puheita ja kuunnella niitä kymmeniä muistopuheita. Koko perkeleen kylä on sekaisin.
Miksi kaikki pitää tehdä median ehdoilla.
Saapastelen joukkueen kanssa ovesta sisään, mustaan verhottu sali tuoksuu ulkoilmalle. Rovioiden savu, puuta, kukkia ja paloöljyä muistuttavat tilaisuuden luonteesta. Ulkoa kuuluu hirveä kailotus, jossain tapellaan. Tätä juhlimista jatkuu pitkälle yöhön.
Tilaan tuopin.
Tulkoot kirous ja surkeus.
Ihan sama.
Valmiina ollaan.
Aamulla pitää motivoida joukkue taas pelikuntoon.
Maistan tuopista. Kuplat kiipeävät sieraimiin, humala tuntuu kielessä. Vaahto täyttää ensin suun, sitten nielun ja lopuksi se virtaa kuohuten vatsaan.
Tekisi mieli halata sitä.
Tilaan toisen. |
| - Vesku |
| |
| |
| Jan. 18th, 2009 |
Lupauksia ja palautusta Tärisen. Horkka on yltynyt jo niin pahaksi, että hikikarpalot helmeilevät otsalla. Suu on kuiva, eikä vesi auta yhtään. Loppuisi jo tämä kärsimys, tappaisivat edes.
Minut on tuotu taas johonkin salaperäiseen holviin kuulemaan suurten Johtajien ajatelmia. Pimeää. Miksi aina on pimeää tai hämärää!!?? Asia selviää. Esiin marssii pitkä komea mies smokkiin ja korkeakauluksiseen viittaan pukeutuneena. Tai oikeastaan lipuu. Hän on niin komea että tekisi mieli lyödä.
Perässä taaperoi Elostelija.
"Kuuntelepa nyt *sensuroitu yksityissuojan nimissä*. Kun Me sovimme viime kerralla että mestarijoukkue ei aloittelijajoukkueille häviä, niin luulimme asian olevan selvä. Kun ensimmäinen tappio tuli silloinhan teimme uudevuodenlupauksen että alkoholiin et koske, ainakaan ensimmäisen kuun aikana. Ja hyvinhän sinulla näyttää menevän. Usko pois, näin on parempi sinulle ja joukkueellemme."
Vittu mitä proosaa.
"Jos vielä tulee tappioita, pysyt tuopista, piipusta ja sienistä erossa aina kuukauden. Ja kuten sanoin, voimme satuttaa sinua paljon pahemmin kuin kukaan, ei edes fyysisesti, vaan henkisesti. Voimme tehdä jokaisesta täysikuusta sinulle yhtä helvettiä."
"Yritättekö siis sanoa, että olen pakkovoiton partaalla joukkuetta vastaan, jota vastaan en ole koskaan otellut!" Huudahdan ääni vapisten tuskasta.
"Kyllä, onko ymmärretty?"
Mietin hetken.
"Mutta..."
"ONKO YMMÄRRETTY?" mies kysyy jumalattoman kumealla äänellä paljastaen pitkät kulmahampaansa.
"Hyvä on."
"Hienoa! Tulkaapa ruokasaliin, keskustellaan hieman pelistä, elämästä ja.... kuolemasta. Päivällinen on katettu."
Mies käännähtää kannoillaan viitta lehahtaen ja katoaa nopeasti kohti valoisempaa huonetta.
Lähden epävarmoin askelin seuraamaan.
Naisen valittava ääni kaikuu holvissa, kuin yrittäisi vastustaa jotain.
Ei perkele tätä oloa. Pari viikkoa vielä, sitten kuu vaihtuu. Siitäkään ei ole hyötyä jos pelionni ei muutu.
Mitähän seuraavassa pelissä tulee vastaan, lisää peikkoja, pommeja, ansoja?
Huokaisen. Olisikohan ruoan kanssa viiniä... |
| - Vesku |
| |
| |
| Nov. 26th, 2008 |
Kausi 3 Mikä se ajaa miehen kerta toisensa perään kentän laidalle?
Onko se adrenaliinin virtaus suonissa, kun kaikki menee niin kuin suunniteltu?
Onko se jännitys, sappinesteen maku kurkunpäässä ja löysä vatsa hengen salpautuessa, kun asiat eivät aivan kulje kuten ajateltu?
Onko se hurraava väkijoukko kentän laidalla, se tunne kuin olisi keskellä mellakkaa-
Onko se näyttämisen pakko aina pitää päästä sanomaan viimeinen sana ja osoittamaan olevansa parempi, näyttämään että pienuus on vain ulkopuolista?
Onko se ilon ja vapautuneisuuden tunne, kun pallo kuljetetaan yli vastustajan maaliviivan?
Onko se kunnia, kun kaikki puhuvat sinusta ja sinun joukkueestasi?
Onko se arvostus ja kunnioitus muiden silmissä, kun joukkue fanit luottavat sinuun ja arvostelukykyysi?
Onko se kuuluisuus, kun kapakassa kaikki ovat ystäviäsi, ja huorat tarjoavat puoleen hintaan?
Onko se raha ja vauraus, jonka voitot ja kuuluisuus tuovat mukanaan?
Onko se itsensä ylittäminen, todistaminen että on parempi kuin vanhemmat koskaan ennustivat?
Onko se alkukantainen tarve nähdä väkivaltaa, verta?
Onko se velvollisuus joukkuetta kohtaan?
Onko se kieroutunut pakkomielle nähdä vastustajan valmentaja kiemurtelemassa mahdottomassa tilanteessa?
Onko se...
"Perillä ollaan!", kuuluu huuto edestä.
Avaan pitkänmatkan vankkureiden oven ja astun ulos kirkkaaseen päivänpaisteeseen. Hullaantunut, satapäinen väkijoukko alkaa huutamaan OSM:ää. Heilautan heille kättä välinpitämättömästi, keskisormen ollessa ylhäällä. Kävelen punaista mattoa pitkin kohti gridironia, Altdorfin stadionille. Täällä pidetään treenit tästä eteenpäin. Kuulemma.
Pääportista päästyäni melu loppuu ja kävelen kohti pukusuojia saappaiden kopinan kaikuessa tyhjässä käytävässä. Yksinäisyys ja hiljaisuus kietoo minut taas itsensä ympärille.
Finaalin jälkeen kaikki on ollut yhtä hullunmyllyä. Minua on revitty joka suuntaan antamaan lausuntoja pelistä, tulevaisuudesta. Ihmiset, ja varsinkin kääpiöt ovat tuoneet lapsiaan luokseni saamaan siunaukseni. Minua on pyydetty AA-kerhoihin puhumaan. Minusta on tehty monen nuoren roolimalli. Varmaan olis paha homma maailman tulevaisuudelle, jos vain välittäisin. Vitut minä mikään jumala ole.
Kolme päivää juhlittiin joukkueen kanssa voittoa ja alkavaa lomaa. Neljäntenä päivänä herra von Holthusen kertoi jättävänsä pelikentät ja haluavansa luoda uraa jossain merkittävässä. Nostettiin sille malja ja juhlittiin toiset kolme päivää. Viikon ryyppäämisen jälkeen havaittiin että Olgar oli kateissa, jättänyt vain lapun, anteeksipyyntö hiljaisesta lähdöstä muille maille kun ei halunnut menettää kasvojaan eroilmoituksella. Joimme suruun pari päivää.
Voitosta saadut varat takavarikoi Elostelija, antoi sentään provikat valmentajalle. Niillä kuljeskelin ympäri maakuntaa juhlien ja keräten kokemusta ihmiskontakteista. Pari arpea tuostakin vain jäi, ja uudelleen paikalleen ommeltu korva.
Elostelija oli kuulemma hankkinut pari uutta pelaajaa poislähteneiden tilalle.
Joukkueen tyypit olivat myös toilailleet entiseen tapaansa, nyt tosin keltainen lehdistö ja Cabalvision seurasivat heitä herkeämättä. Eipä päivääkään kulunut ettei asioista olisi jotain toitotettu.
Parhainta antia oli ehkä ylesyöntikilpailut, missä Grabbloh veti ennätykset yhdeksän päivän mahanpuruilla ja ummetuksella. Voi sitä iloa ja onnea kun todettiin ummetuksen loppuneen.
Toinen mainitsemisen arvoinen uutinen oli Polpolin kahden viikon katatoninen tila liikaa käsiteltyjen sienien syönnistä. Tästä tuli livelähetys.
Kolmantena hauskana juttuna toinen cheerleadereista kävi eräässä porukassa aukomaan päätään eräälle trollille, kirjaimellisesti. Kun cheerleader oli revitty kahdeksaan osaan, saatiin trolli blokattua ja blitzattua nurin. Olisi vissiin pitänyt kertoa, että kana-höyhen-asussa ei kannata lähestyä trollejakaan.
Pistän nappulakengät jalkaan ja kävelen kentälle vievälle ovelle.
Katselen kenttää, koko keho kihelmöi. Vihdoinkin tapaamme.
Lehterillä Elostelija ja henkivartijat keskustelevat jotain.
Joukkue näyttää lähinnä eksyneeltä laumalta snotling-faneja.
Astahdan kentälle.
"PERKELEEN VÄTYKSET! EIKÖ TEILLÄ OLE KUVIOÌTA HARJOITETTAVANA!!!!??! TÖIHIN SIITÄ TAI MUUTEN CHAOS TEIDÄT PERII! LIIKEETTÄ NYT JUMALAUTA!! KUVIO KUNTOON HETI! LUULETTEKO OSAAVANNE PELATA ILMAN HARJOITTELUA!! VOI SAATANA!"
Kaksi uutta pelaajaa lähtee hölkkäämään minua kohti.
Kuinka hyvältä vihreä, kaiken nähnyt nurmi tuntuukaan jalkojen alla. Mikä tuoksu!
Olen kotona. |
| - Vesku |
| |
| |
| Nov. 3rd, 2008 |
Ylipäällikön Päiväkäsky 34 OSM:n kunniakkaan joukkueen pelaajat!
Kauden II runkosarja on loppunut joukkueemme ja Karhunkaatoliigan välillä, ankara kausi, joka on hetkeksi luovuttanut melkeinpä jokaisen kentän, millä te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä.
Te ette ole tahtoneet tappeluja, te rakastitte peliä, taktiikkaa ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.
Kaksi teistä, jotka lähditte kentälle, ei enää näe kotejansa, ja monet ovat ainiaaksi menettäneet
pelikykynsä. Mutta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt lukemattomat vihollisemme lepäävät kentässä ja tuijottavat särkynein katsein tähtitaivaalle, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte pelin ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.
Pelaajat! Olen pelannut monilla tantereilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne pelaajia. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä luolien miehestä Kotona kuin Altdorfin kauppaiden pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän luolan poika siinä kuin rikaskin.
Kiitän teitä kaikkia, blitzereitä, runnereita, troll slayereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa linjamiehien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa kauden korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.
Kiitän valmentajaa hänen taidostaan ja uupumattomasta työstään, ja lopuksi kiitän apuvalmentajia, cheerleadereita ja koko fanikansaa jotka ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen.
Kiitän OSM:n tukiorganisaatiota, joka jalossa kilpailussa on auttanut suorittamaan sankaritekoja kauden ensi päivistä saakka. Kiitän rohkeudesta, millä se on käynyt päin monin kerroin ylivoimaista vastustajaa, joka on ollut varustettu osittain tuntemattominkin asein, ja sitkeydestä, millä se on pureutunut jokaiseen tuumaan kotikentän kamaraa. Yli 30 vastustajan pelaajan kentältä hävittäminen kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet yksityiset miehet.
Ilolla ja ylpeydellä ajattelen OSM:n cheerleadereita - heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut miehiä scrimmage linelle. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut joukkuetta, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.
Kunniapaikalla ovat myös kauden ankarana aikana seisoneet ne kymmenet työläiset, jotka usein vapaaehtoisina median hyökkäysten aikana ovat tehneet työtä työpöytiensä ääressä valmistaen joukkueelle sen tarpeita, sekä ne, jotka herpaantumatta lehdistön paineesta ovat työskennelleet miehien varustamisessa. Kiitän heitä Luolaston puolesta.
Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on Joukkueen Hallitus ollut pakotettu lopettamaan kausi kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä. Joukkue oli pieni ja sen reservit riittämättömät. Ei oltu varustauduttu kauteen suurjoukkueita vastaan. Urhoollisten pelaajiemme puolustaessa kunniaamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui. Oli rakennettava taktiikoita, joita ei ollut. Oli koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli hankittava varusteita aikana, jolloin kaikki kaupungit kuumeisesti varustautuvat myrskyä vastaan, joka vyöryy yli maailman.
Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kuusi ja puoli kuukautta kestäneen kauden jälkeen olemme edelleen melkein yksin.
Emme ole saaneet enempää kuin 2 vahvistusta varusteineen scrimmage linelle, jolla omat miehemme otteluissa päivästä päivään ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien vastustajavoimien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.
Kun tämän kauden historiaa kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan teidän työnne!
Ilman aulista apua kenttähuollossa ja varusteissa, mitä Altdorf ja muut läntiset kaupungit meille ovat antaneet, olisi tähänastinen taistelumme ollut mahdoton vastustajan lukemattomia blitzejä, blockeja ja fouleja vastaan.
Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä läntiset kaupungit antoivat, voitu toteuttaa, kun
vastustajamme itsestään huolehtien kielsivät tukijoukoilta oikeuden läpikulkuun.
30 viikon veristen otteluiden jälkeen ilman yön ja päivän lepoa seisoo joukkueemme vielä tänä päivänä henkisesti voittamattomana vastustajan edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta vain on kasvanut lukumäärältään, eikä kotirintamammekaan, missä lukemattomat mediahyökkäykset ovat levittäneet kärsimystä ja kauhua naisten ja lapsien keskuudessa, ole horjunut. Paljastetut kaupunkimme ja häiriköitä täynnä olevat kylämme kaukana vuorien takana, vieläpä länsirajoillamme, ovat näkyviä todisteita tämän kansan kärsimyksistä kuluneina kuukausina.
Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, joilla on maailmankatsomus ja siveelliset arvot, runkosarjan voiton, jota kuukausia hiellä ja vaivalla olemme tavoitelleet. Mutta meidän on otettava kovat otteet voidaksemme sillä, mitä meillä on jäljellä, varmistaa ensi kausi niille, jotka ovat tulleet työkyvyttömiksi, ja paremmat toimeentulomahdollisuudet kaikille, ja meidän tulee olla kuten ennenkin valmiina puolustamaan omaa maalilinjaamme samalla päättäväisyydellä ja samoin kovin ottein, millä olemme puolustaneet jakamatonta nyrkkiämme.
Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme;
maanalaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä kultapalaa myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.
- Ylipäällikkö ja joukkueen hallituksen puheenjohtaja |
| - Vesku |
| |
| |
| Oct. 8th, 2008 |
Aamu Krapulaisia, voipuneita ja tiedottomia kääpiöitä lojuu ympäri hotellin kabinettia. Haju on mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa viinaa, tupakkaa, oksennusta ja kusta. Eilinen päivä, ilta ja yö meni taktisten kuvioiden hiomisessa. Jokaista minun ja apuvalmentajien esittämää ideaa juhlistettiin viimeisen pelin kunniaksi tavallista suuremmalla kolpakolla erityisvahvaa olutta. Kolmen idean jälkeen alkoi spontaani sana olemaan vapaa ja kuuntelu jäi pois päältä. Siitä se sitten lähti. Kun suuret linjat oli saatu selvitettyä useaan kertaan melkein jokaiselle erikseen, oli tarkoitus siirtyä yksityiskohtiin - kuten kuka tekee ja mitä, missä järjestyksessä ja kenen kanssa. Asiattomien huomautusten lisääntyessä ja kuppikuntien siirtyessä keskustelemaan keskenään päätimme luovuttaa ja alkaa kippaamaan itsekin.
Lohdullista oli kuitenkin nähdä että nuo kuppikunnat muodostuivat pääasiassa taktisista tiimeistä jotka kentälläkin toimivat keskenään.
Hienoa oli nähdä ja todeta myös vahnigossa ääneen että tästä minulle annetusta (äly)kääpiölaumasta tosiaan on kauden aikana hitsautunut joukkue.
Apuvalmentajatkin tanssiessaan pöydillä totesivat että ei heillä sinällään mitään minua vastaan ole, he ovat vain muiden käskyläisiä ja joutuvat tottelemaan Häntä.
Jumalille uhrattiin olutta ja ruokaa. Sekä tarjottimella että jo kerralleen syötyä ja juotua. Matkalle jääneitä tovereita muistettiin ja laulettiin. Juotiin.
Rempo ja Polpol tekivät toisilleen tatuointeja lisää jo kirjaviin nahkoihinsa. Juotiin
Väiteltiin, kenen ryhmä on tehokkain pelissä, juotiin.
Tunnelma oli kerrassaan hilpeä.
Jossain vaiheessa pimeää yötä henkilökunta kävi ovella katsomassa touhua, mutta päätti kääntyä kannoillaan ja sulkea oven perässään.
Ja kerran vielä juotiin ennen seuraavaa.
Kerrankin joukkue on yhdessä ennen peliä. Tästä on hyvä lähteä. |
| - Vesku |
| |
| |
| Sep. 29th, 2008 |
Salaseura Silmät aukeavat verkkaisesti.
Hämyinen kellari, sikarinsavu täyttää ilman katon läheisyydessä. Paljaat tiiliseinät näyttävät katoavan pilveen.
Minut oli kutsuttu mukaan kuulemaan tavoitteita tälle kaudelle. Kesken iltapäivätuopin huomasin hengittäväni liinaa täynnä haihtuvia narkoottisia.
Keskelle huonetta on asetettu suuri pyöreä pöytä. Sen ympärillä istuu ilmeisen korkea-arvoisia henkilöitä. Yksitoista valtakunnan asioista oikeasti päättävää tahoa on paikalla.
Elostelijakin.
Keskustelusta päätellen nämä tyypit hoitavat isoja asioita kulissien takana, hoitaen yhteyksiä sekä ylös että alas.
"Arvoisat toverit!" kuuluttaa smokkiin pukeutunut mies, hiukset vedetty vahalla päätä pitkin taakse. Kulmahampaat paljastavat kyseessä olevan vampyyri.
"Kuten kaikki olemme huomanneet, OSM on päässyt kaudella odottamattomiin tuloksiin. Joukkue on kerännyt huomiota lisääntyvällä tahdilla ja on jokaisen lehden etusivulla. Tämä ei ole hyvä asia Suunnitelman kannalta."
Valpastun.
"Tarkoitushan oli, että pistämme joukkueen kasaan lavastukseksi. Tavoitteena ei ollut voittaa, ja nyt joukkue on mahdollisesti finaalissa! Mitä tälle asialle voidaan tehdä! Aikaa ei ole paljon. Suunnitelman viimeinen vaihe on jo käynnissä, tätä ei enää voida peruuttaa!"
"Rauhoitussh" sanoo harvinaisen huolitellun näköinen goblin pöydän toiselta puolen.
"Onko julkisuuss toisaalta huono asia. Kukaan ei osshaa epäillä mitään kun kaikki tapahtuu niin näkyvässhti ja kaikkien nenän alla"
"Tuossa on perää" kommentoi arpikasvoinen chaoksen edustaja.
"Onneksi ensimmäinen kantaja tapettiin kentälle, saimme lisäaikaa."
"Tosin onhan muissakin joukkueissa varmistuksia."
Mitä helvettiä on tekeillä??? Ihmettelen ääneen.
Kaikki hiljenevät ja katsovat minuun.
Turvamies puristaa kätensä nyrkkiin niin, että kuuluu rushadus.
"Sinä, pieni mies." sanoo haltija selkäni takaa, kessua polttaen.
"Sinun tehtäväsi on pitää huoli että pidät matalaa profiilia ja hoidat asiat niin, ettei finaalipaikkaa tule."
"Minä en tuollaisiin...." lause jää kesken ovelta kuuluvaan huutoon.
"Meidät on huomattu! Poistumissuunnitelma C!"
Sitten alkaa tapahtumaan.
Mies juoksee tynnyreitä täynnä olevalle seinälle ja painaa yhtä tynnyrin päätyä. Suuri ovi avautuu raapivan äänen saattamana. Sama mies kotkan kuva rinnassaan käskee seuraamaan ja nappaa seinältä soihdun mukaansa.
Turvamiehiä juoksee ylös portaita mistä kuuluu jyske. Apuvalmentajat kaappaavat minut kainaloonsa ja ryntäävät kohti tunnelia.
Ehdin nähdä portaiden päässä olevan oven leimahtavan ja hajoavan pirstaleiksi. Sisään rynnistää raskaasti panssaroituja, mustiin pukeutuneita hahmoja.
Sitten haistan taas tyrmäysaineen. Voi perkele. Tästä tulee pian jotain sivuoireita. |
| - Vesku |
| |
| |
| Sep. 4th, 2008 |
OSM - HLB Puoliaika.
Kahdeksan huohottavaa, likaista ja ruhjottua pelaajaa on asettunut kentälle rinkiin korkeaan polviasentoon pitämään pikapalaveria. Syynä tähän on se, että joukkueen tilat kentän päädyssä on täynnä lasarettiväkeä, kantajaa ja tarpeidennoutajaa. Pickerin kävi Viikatemies hakemassa pois heti driven lopussa. Kylmät väreet yhä selkäpiissä, kun poistuessaan iski vielä silmää virnistyksen kera.
Paikalle vuokrattu Hra Churnblade pärisyttelee sahaansa vieressä silmät villisti päässä pyörien, samalla hihittäen mielipuolisesti ja hokien kokoajan "murrrrha on hyvä. ei saisi murrrhaa. murrrhaa". Koitan olla välittämättä tyypistä, vaikka paha rrr-vika tekeekin tuosta sylkevästä mielipuolesta jopa sympaattisen olion.
Seison ringin vieressä seuraten tilannetta. Apuvalmentajat ovat aurinkolasit päässään taka-alalla varmistamassa turvallisuuttamme. Tai ainakin varmistamassa etten juokse karkuun. Mihinkäs sitä täältä...
Mylvintä katsomossa on laantunut simanmyyjien jakaessa juomaa janoiselle kansalle.
Grathin loukkaannuttua Olgar on ottanut joukkueen vetovastuun kentällä.
"Ny o poja kova paikka. Meijä pitä hyäkät akressiivisest mut samal varovaisest. Meil o yks mahrollisus, jote kuunnelka, mä kerro tän vaa kerra."
"Ne jyrää meitin...."
"Hihihhiiiii..."
"Onks jollai siänii?"
"Elikkäs: Bemp hakee pallo niinku tavallist. Hamp ja Rempo muarostaa Iskuryhmä Oikean..."
"Ne jyrää meitin!"
"MURRRHHHAA!"
"Nyt turpa kii kaik ja kuunnelka!"
Muut tosiaan vaikenee. Ilmiömäistä. Ilman uhkailua ja kiristystä. Tuota pitää kokeilla, pelkkää huutamista. Hmm.
Olgar piirtelee sormellaan myllättyyn ruohoon sormillaan taktisia viivoja ja ympyröitä. Hanska on jo parhaat päivänsä nähnyt, rystyset paistavat läpi parista kohtaa. Muta, maa, hiki, veri, sylki ja muut eritteet kovettaneet jo pehmenneen nahan.
"Kute mä sanoi, nii Hamp ja Rempo o Oikea, yks rummun kumaus"
"Polpol ja Mä ollaa Vasen, kaks kumaust."
"Hemp sitte rynnii läpi siält mist Koutsi käskee."
"Lopu yrittää sumputta vastustaja toho keskel."
"Milt tää kuulosta, onks jollai parmepii ideoit?"
Hiljaisuus.
Toinenkin hiljaisuus.
"Se o sovittu sit. Ei muuta ku ettepäi! jos täst ei selvit, nii Hamp otta johro."
Pelaajat korjailevat varusteitaan, kiinnittävät löysät hihnat, heittävät pois turhat suojat. Saappaannauhoja kiristellään ja kaikki tuntuvat kovin keskittyneeltä. Paitsi tietenkin Churnblade joka on lähtenyt sahansa kanssa hoipertelemaan katsomon eteen. Yleisö pitää tästä.
Lähden pukusuojien kautta paikalleni. Pääsen huoneen läpi, missä on jo rauhallisempaa. Vaikerruskin on lakannut yrttien alkaessa vaikuttamaan. Kuljen vartioidun oviaukon läpi Stadionin alla kulkevaan tilaan, joka on tungokseen saakka täynnä janoisia, sammuneita ja Hotelli Helpostusta etsiviä. E-katsomosta ylös ja rummulle varatulle paikalle. Hengästyn rappusten kipuamisesta, pitääkö ne aina mitoittaa yli 140-senttisille, ihmettelen vain.
Paikkani edessä muutama vartija-goblin ja iso ogre näyttävät pitävän liian kinnostuneet tehokkaasti poissa rummun luota. Verilätäkkö ja myyjän hattu ogren jaloissa kertovat totuuden; Älä tule liian lähelle. Väkijoukon villitsijät heittävät omituista settiään ja huutavat yhtä fiksuja kuin ovat itsekin.
Istahdan tuolille. Joukkueet ryhmittyvät kentälle. Huomaan Olgarin vielä huitovan viimeisiä ohjeita sijoittumisen suhteen ja katsahtavan pitkään taivaalle. Hitaasti hän kääntyy kohti vastustajaa ja ottaa rynnistysasennon.
Sahan aiheuttama sinisenkitkerä savu alkaa peittämään kentän keskustaa.
Tuomari näyttää aloitusmerkin ja viheltää pilliin.
HLB:n potkaisija lähestyy hitaasti palloa ja potkaisee sen korkealle. Ryminä keskikentällä alkaa laitojen edetessä tekemään edes jonkinnäköistä aukkoa mistä pallo viedä.
Alivoimalla pakon edessä.
Rakastan tätä peliä.
Nyt tarkkana rummun kanssa. |
| - Vesku |
| |
| |
| Aug. 12th, 2008 |
Loma Lämmin hento tuuli, pehmeä hiekkaranta, huojuvat pajut, keskipäivän polttava aurinko, rikkumaton hiljaisuus. Pienet aallot liplattavat vaimeasti rantakiviin lähistöllä ja viilentävät varpaitani. Pari lokkia kirkuu kauempana. Tämä se on lomaa.
Tätä taydellisyyttä lähentävää oloa ei himmennä edes se, että ilmeisesti kelluin tiedottomana tähän.
Viimeisen pelin, tappiollisen jälkeen jatkoin kesälomaa ja katosin vähin äänin Altdorfista. Tarkoituksena oli välttää apuvalmentajien viha, ja onnistuinkin siinä - ainakin tähän saakka-.
Lomalla karistin kaikki ajatukset otteluista rentoutuen ja matkaten. Hevosvaunuilla pummilla matkustaen pääsin muutaman päivämatkan päähän etelään. Siellä paikallisiin oloihin, ruokaan ja juomaan tutustuen vietin muutaman viikon. Kauden alun taas häämöttäessä ajattelin että olisi hyvä tulla jollain muulla tapaa kotiin. Niinpä ujuttauduin paikalliseen alukseen, jonka kyydissä matkan kotiin piti sujua leppoisasti.
Se että joutuu piilottelemaan matkat haittaa yleensä hiukan siman nauttimista. Joskus juomatta olo on mahdotonta, joskus auttamattoman vaikeaa. Tällä kertaa väijyin lastiruumassa. Pahaksi onnekseni lymypaikkani vieressä oli vuotava mölyjuomatynnyri josta sain kerättyä kolpakollisen maistettavaa. Käsistähän se sitten lähti. Ujuttauduin laivan vartijoiden ohi ja yhden turvayrityksen goblinin läpi majatalotasanteelle. Ja kukaan ei huomannut mitään. Tai ei pitänyt.
Baarin ääressä sitten istuen ja kovalla vaivalla takavarikoimieni varojen huvetessa erilaisiin juomiin humala alkoi ottaa kuristavaa otettaan. Juuri kun baaritiskin takana seisova, lihava ja virka-asussaan hikoileva puolituinen sai kysyttyä missä hyttini on, pamahti kapakan ovi auki ja se sama perkeleen politrukki jonka teilasin ruumassa huusi "Salamatkustaja!". Tähän tietenkin koko saatanan lammaslauma sitten peesaamaan että "Tuo se varasti rahani", "Tuo olio vei lounaani" ja "Tuo teki sitä sun tätä jo edellisessä elämässään." Vain yksi noin viidestäkymmenestä asiakkaasta uskalsi sanoa oikean mielipiteen ja tokaisi "Hyvää työtä!" ennen sammumistaan ja rojahtamistaan pöydän alle.
Siinä sitten hetken aikaa humalaisen ketterästi väisteltyäni ja painittuani tuli turvallisuuspäällikkö paikan päälle; kolme metrinen peikko, melko vanha mutta arvista päätellen taistoa liikaakin nähnyt, veti oven karmit mukanaan astuessaan vihaisena sisään. Ilmeisesti post-traumaattisesta stressistä johtuen se ei lämmennyt sutkautuksilleni kuontalon karvoituksen puutteesta ja pahasta hajusta. Peikko tyhjensi taskuni roikottaen minua käsistäni ja toisella kädellä repäisi takin päältäni niin että vain repaleiset hihat jäivät roikkumaan. Tämän jälkeen puhkuva puolituinen oli tuonut raskaan tynnyrin viereeni johon peikko sitoi minut kiinni. Kun ystävällisesti kehoitin peikkoa hakemaan hoitoa, karjaisi se päin naamaani niin että toinen korvani alkoi vuotaa verta ja jokin karvainen, entisen rotan pala lensi naamaani. Ehdin vielä huutaa "Ettekö tiedä kuka olen!!??" "Ei." kuului lakonisesti jonkun suusta. Seuraavaksi sain elämäni kyydit 20 metristä tynnyri selässä kohti alla vellovia, mustia aaltoja. Siihen pimeni.
"Koutsi!"
"..."
"Koutsi!"
Käännähdän katsomaan laiskasti. Fanijoukkojen villitsijäthän ne siellä juoksevat kohti.
"Ollaan etsitty sua koko päivä!"
"Jahah, miksihän"
"Apukoutsit oli huolissaan missä olet"
"Voi helvetti" murahdan.
"Sun on lähettävä mukaan" toinen tokaisee.
"Missä me ollaan?"
"Ihan lähellä, päästään illaksi kotiin."
"En pääse liikkumaan."
"Me kannetaan sut. Apukoutsit sanoi että niillä on jotain hoitamattomia liikeasioita sun kanssa."
Kaheleiden nostaessa turtaa ja selkeästikin ruhjottua, ilotonta ruumistani kärryihin huokaan syvään ja mutisen itsekseni.
Takaisin arkeen.
Kyllä se rentouttava loma vaan tekee hyvää. |
| - Vesku |
| |
| |
| July 9th, 2008 |
Hautajaiset Perkele. Taas sattuu päähän.
Apuvalmentajat olivat ilmeisesti saaneet Elostelijalta ohjeet käydä höykyttämässä meikäläistä edellisen fiaskon jälkeen. Neljäntoista tunnin esitelmän jälkeen olin lopulta murtunut, lopettanut vittuilun ja luvannut yrittää paremmin ensi kerralla.
Nyt tuo perhanan pohjoisviima piiskaa kasvoja ja jokainen haava kasvoissa joka ei ole karvan peitossa muistuttaa olemassaolostaan.
Olemme kokoontuneet jättämään viimeiset heiheit Blartille. Löysimme pienen kukkulan, jolla toimitukset voidaan tehdä. Halvalla. Sankarien kukkulalle ei edes Blartin lupaava ura riittänyt.
Shamaani on tuotu kotiluolastosta kertomaan jumalille uudesta tulokkaasta esi-isien joukkoon. Hän seisoo suuri verenpunainen viitta päällään pienellä jakkaralla, joka toimittaa puhujanpöntön virkaa.
"Olemme kokoontuneet tänään tänne aukealle antamaan jäähyväiset suurelle ystävälle ja mahtavalle persoonalle. Kuten kaikki meistä ovat hänet jo lapsesta tunteneet, on Grold ollut aina lähellä sydäntämme pienissä kepposissaan, jotka ovat viihdyttäneet koko luolastoa vuosien, ja taas vuosien ajan..."
"Blart!" joku huutaa porukasta korjaukseksi.
"Mitä Blartista?"
"Blart on se jok o lährös!"
"Ahaa... selvä. Niin tietenkin. Kuten jo mainitsinkin, on sydämmemme varmasti täynnä suurta surua, olihan hän muunmuassa arvostettu mainarikillan jäsen ja aktiivisesti mukana Puhtaampi Ilma Kaivoksiin ry:n toiminnassa. Muistan senkin kerran kun Haldrog sai ensimmäisen hakkunsa nimiäisjuhlissaan.."
"Blart!!" huutaa jo muutama muukin.
"Niin, niin aivan. Blertiä jäivät kaipaamaan paitsi ystävät, myös velalliset ja aikakauslehtimyyjät. Kuten tiedämme, oli hänellä vaikeuksia sanoa ei tuntemattomille, josta hänet myös monien kommelluksien kautta tunnetaan. Mutta eipä siitä sen enempää, annetaanpa Valmentajan sanoa muutama sana."
Mitä helvettiä! En ollut yhtään varautunut tällaiseen.
Vastahakoisesti kiipeän pallille, mitä tässä sanomaan. Katselen joukkuettani, kaikki ovat allapäin, muutamalla kääreitä vielä päässä edellisestä ottelusta. Ruhjottuja kasvoja, kainalosauvoja.
Hieman kauempana necromancerilta näyttävä tyyppi nojailee puuhun ja katselee, mitä ruumiille tehdään.
"Krhm. Ol' Skool Miners kiittää ja kuittaa. Blart oli hyvä esimerkki siitä uhrautuvaisuudesta ja periksiantamattomuudesta mitä edellytän teiltä kaikilta.
Eli unohtakaa hänet ja keskittykää tulevaan. Tässä kohtaa haluaisin käyttää tilaisuuden ja esitellä uuden joukkueenjäsenemmme. Kaikki tuntevat pienen Bempin. Hänestä on nyt kasvanut aikuinen, tervetuloa remmiin!"
Väki kääntyy katsomaan uutta pelaajaa.
Shamaanilla on kysyvä katse, nyökkään.
Hän ottaa soihdun ja kävelee kohti puunrungoista ja risuista koottua kasaa, jonka päällä Blartin ruumis makaa. Päästyään kasan vierelle Shamaani mumisee hetken jotain, sitten alkaa tanssimaan paaden ympärillä sytytellen kasaa tuleen eri kohdista.
Hetken kuluttua ruumis katoaa liekkeihin, ja aivan kuin pääkallon muotoinen savukiehkura nousisi kohti taivasta.
"Joukkue tarjoaa illan Skinky Ladyssa, toivon että kaikki pääsevät osallistumaan!"
Käännymme kannoillamme, liekkimeri jää taaksemme ja suunnistamme kohti kaupunkia.
Kyynelet vierähtävät silmistäni kirvellen, ja puren runnottua huultani etten näytä tunnettani.
Aikansa kutakin, käymässähän täällä vaan ollaan. |
| - Vesku |
| |
| |
| June 26th, 2008 |
Uutta Verta Altdorf, sivistyksen kehto ja rotujen sulatusuuni.
Voi perkele. Sivistys täällä tosiaan on kehtoiässä ja kaikkia rotuja ryöstetään, mukiloidaan ja otetaan mukaan
joukkotappeluihin tasapuolisesti.
Pari velhoa itse asiassa sulattikin edellisenä iltana erään örkin ja hobitin yhdeksi.
Noh, ainakin ollaan melkein kotona.
Näin pelin alla otin itselleni oikeuden hakea hiukan koutsirahaa pelaajien pukuhuoneesta treenien aikana. Edellisenä iltana kävin oikein peseytymässä, suin naamasta ja kuontalosta isommat sattumat pois ja pesetytin vaatteetkin oikein ammattilaisilla. Tosin siitä mitään hyötyä loppupeleissä ollut. Ilta ja yö eräässä Skinky-Lady -nimisessä paikassa sai taas löyhkän aikaiseksi.
Aamu on alkanut tässäkin lävessä oikein mukavasti. Istuskelen majatalon terassilla siemaillen olutta. Hurja röyhtäys kertoo vapautuneesta olostani. Elämä ulkona on jo päässyt täyteen vauhtiin, torin tuoksut lyövät kättä terassinpohjana olevien olkien, oksennuksen ja kusen kanssa. Cabal-visionin pallo pauhaa mainoksia huomisesta ottelusta. Pari hassua pilveä viipottaa taivaalla, tästä tulee hyvä päivä.
Ryystän ilmaa. Olut loppui.
Tarjoilija tuo tottuneesti uuden kolpakon halvinta mitä talosta löytyy. Lasken pöydällä yhdeksän tyhjää tuoppia.
Tästä se päivä lähtee nousuun.
Otan rennon asenon, oikaisen koipeni tuolin viereen tuodulle askelmalle.
Samassa näen kaksi tuttua hahmoa juoksemassa hysteerisesti nauraen. Grath ja Olgar. Varmaan hakemassa käteiskassaa joltain kerjäläiseltä. Ohittavat minut ja katoavat vilinään. Perässä huohottaa siististi pukeutunut kääpiö ja vähän hänen jälkeensä kolme ritaria ja siniseen kypärään sonnustautunut peikko.
Kääpiö loikkaa terassille, viereisen pöydän alle ja katsoo minua anelevasti, etten paljastaisi. Santarminelikko rymistää ohi niin että tuoppi melkein kaatuu. Hämmennyksissäni en ehdi edes huikata että täällä se on. Noh, katsotaan, jos vaikka palkkion tuosta saisi jatkossa, pitääpä pysyä likellä.
"Kiitos", sanoo Kääpiö tärinän lakattua puistellen liimantuneita olkia vaatteistaan.
"Mitäs oikein kaahkoat?", kysyn
"Nimeni on Ruprecht von Holthusen, ammattini pelivälittäjä." Kääpiö lataa ja kumartaa sivistyneesti. "Arvasin, että lajitoveri auttaisi toistaan näinä aikoina."
Murahdan jotain
"Jokatapauksessa, otin vetoja vastaan selvääkin selvempään alasarjan otteluun ja puolella veikkausrahoista lahjoin toisen puolen häviämään. Joten rikkaita ollaan." Ruprecht avautuu. "Tosin, nyt ei tässä kaupungissa enää bisnestä tehdä."
Loistavaa, rikas kaveri mukaan ja jos sen vaikka voi vasikoida kun etsintäkuulutus tulee niin tämähän on sijoitus.
"Haluaisitko töitä?"
"Tottakai, kunhan maisema vaihtuu."
"Vaihtuu varmasti."
"Millaista työtä?"
"Joukkueen varainhoitajaa tarvittaisiin, ja tunnut sopivalta siihen."
"Kuulostaa hyvälle, mitkä on ehdot?"
"Noh, pidät huolen varoistan... joukkueen varoista ja pidät peliasua vaihtopenkillä. Helppoa ja vaaratonta"
"Hmm, enpä tiedä."
"Istu alas niin keskustellaan. Neiti! Kuusi tuoppia lisää!" |
| - Vesku |
| |
| |
| May 19th, 2008 |
Ehdotuksia ja myönnytyksiä Istumme pienellä metsäaukiolla nuotion valossa. Ilta hämärtyy.
Viimeisen pelin jälkeen tasapeliä juhlitaan kunnolla, oluttynnyreitä lojuu pitkin poikin.
Kaksi joukkueeseemme hurahtanutta tyyppiä selvittää minulle kuinka mahtavia olemme. Puheen tahti ja vakuuttelun laatu on kuin lomaosakkeen myyjällä. Hmm, nämä täytyy saada mukaan, tuollainen uppoaa kansaan kuin kääpiön hampaat lihaan. Ja silmien kauaskatsoisesta kiilteestä päätellen ovat vielä tosissaan asialla. Olut turruttaa tajuntaa, ja molemmat selvittävät asioitaan samaan aikaan.
Luovutan.
"Pojat, jos maksan teille ruoat loppuiäksenne, tuletteko maskotiksemme?"
"Tottakai!" yhdestä suusta.
"Oletteko miettineet, miksi pukeudutte?"
Hetken hiljaisuus.
"Hakuksi ja lapioksi!"
"Kypäräksi ja palloksi!"
"Kilveksi!"
Tuskastun.
"Hienoa, miettikääpä tuota hiukan aikaa. Keskenänne. Ja kuljetuksen järjestätte itse."
"Selvä!"
Helvetti mitä urpoja.
Alkaa olla jo nälkä. Tynnyrillinen olutta vaatisi jo jotain apetta. Olgar ja Rabel lähtivät hakemaan sapuskaa jo tunteja sitten.
Samassa metsästä klenkkaa esiin silkkiasuinen kääpiö, parta suittuna ja tukka kammattuna suuren lierihatun alla. Perkeleen elostelija.
"Terve Grath"
"Teidän korkeutenne!" Grath huudahtaa ja säntää suutelemaan suurta sormusta Elostelijan kädessä.
Mitä helvettiä!
Elostelija tulee seisomaan viereeni. "No?" se sanoo.
"No mitä?" vastaan välinpitämättömästi.
"Etkö tiedä, kuka olen?" se kysyy.
"En. Enkä oikeastaan välitäkään!" Samassa tunnen kun joku lyö minua takaraivoon niin että tähdet taivaalla tulevat yhtäkkiä paljon lähemmäksi.
"Olen Don Vito Hammerhead" Elostelija kähisee oudolla kurkkuäänellä. Silmiä ei näy lierihatun varjon alta.
"Entä sitten?" Ja taas lyönti, tällä kertaa rusahtaen naaman puolelle. Säkenöi. Tunnen nenän alkavan vuotaa, haistan veren ennenkuin se tulee suuhun saakka. Sylkäisen pari kertaa. Helvetti että sattuu, nenä murtui. Taas. Onneksi partaa ei ole pesty, se olisi ollut turhaa.
Elostelija tuntuu kihisevän raivosta kun en heti alistu.
"Tulin tekemään sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä."
Vai niin.
"Otat Hoblon ja Herrmanin tästä auttamaan sinua koutsauksessa. He ovat katsojien joukossa ja kertovat, miten peli menee. Samalla he raportoivat havainnoistaan minulle.
Ajattele sitä vakuutuksena. Olisi ikävää jos vankkurinne palaisivat maan tasalle.
"Minä en tuoll..." vastalause jää kesken. Mieli lähtee vaeltamaan avaruuteen. Jupiter ja Saturnuksen renkaat lipuvat ohitseni.
Herään, on jo pimeää. Nostan pääni ruohikosta ja hieron päätäni.
Elostelija ja hännystelijä ovat kadonneet.
Metsästä kuuluu iloista laulua ja ruokaa hakemaan lähteneet astuvat nuotion valoon.
"Veitse esiin, nyt syärää!"
Olgar läjäyttää saaliin nuotion viereen. Suuni aukeaa hämmästyksestä kun havaitsen sen päällä Twistersien peliasun jäänteitä. Ruho on valutettu ja verinen, kurkku katkaistu. Ristiselässä on samainen reikä, joka syntyi Hampin kuolonlyönnistä.
"Pitäs olla mureet, ku ol nii kauhhia kokenukki" Rabel hörähtää.
"Mistä tuon saitte?"
"Kaivettii ylös! Peijaise alkakko!"
Melko velikultia |
| - Vesku |
| |
| |
| May 12th, 2008 |
Savra F.C. - Ol' Skool Miners Blart Anvilson
Askellan joukkueen seassa kohti kenttää. Vain kentältä tuleva valo luo hämärää tunneliin.
Katsomon mylvintä voimistuu voimistumistaan, ja kun saavumme kentälle auringon paisteeseen katsomosta kuuluu karkeaa, mutta rytmikästä "OSM! OSM!" -huutoa.
Koutsi kertoi pukuhuoneessa ennen peliä että väkeä on paikalla todella paljon.
Joukkue ryhmittyy omalle kenttäpuoliskolle siilipuolustukseen, varmuuden vuoksi. Ei olisi ensimmäinen kerta kun vauhkoontunut väkijoukko pyyhkäisisi kentälle.
Katsahdan kenttäpäätyymme. Koutsi on asettunut suuren sotarummun taakse. Sotarumpu on ainoa, jonka kuulee pelin aikana adrenaliinipöllyn ja mylvinnän läpi.
Sitten melu vaimenee hiukan, ja alkaa kaunis, mutta pelottava laulun tapainen. Savran joukkue astelee kentälle ryhdikkäässä jonossa. Huomaan tuijottavani hahmoja suu auki. Pitkiä, hoikkia ja notkeita mustiin pukeutuneita haltijoita astelee varmoin askelin kentälle.
Kuinka kauniita, kuinka julmia! Jos he olisivat metrin lyhyempiä, pyöreitä ja karvaisia, tulisi Luolaston Jäjestyksenpidon Toimikunnan iskuosasto mieleen.
Jaloissa tuntuu heikolta. Yritän hengittää syvään.
Grath kävelee tuomarin luo ja samalla Savran edustaja sipsuttaa paikalle. En tiedä kuvittelenko, mutta näyttäisi kuin yksikään ruohonkorsi ei taittuisi pelaajan alla.
Katsomo hiljenee täysin. Kaukaisuudesta kuuluu vain jonkun kulkukoiran haukuntaa.
Kolikko nousee ilmaan välkähtäen ja laskeutuu nurmelle. Savra valitsee hyökkäyksen.
Asetumme puolustukseen. Paikkani on keskustassa takana, josta voin seurata peliä ja syöksyä tarvittaessa salamana apuun. Olgar valmistautuu potkaisemaan pallon vastustajan kenttäpuoliskolle.
Hermostuneisuus valtaa kehon. Olgar ottaa vauhtia ja potkaisee.
Pallon irrotessa nurmesta väkijoukko räjähtää huutoon. Korvat menevät lukkoon ja lähden eteenpäin.
PUMM! PUMM! Tunnen sotarummun kumahduksen rinnassa saakka.
Kaksi lyöntiä, pitää mennä vasemmalle.
Näen haltijanaisen loikkaavan Haldon yli, mutta alastullessaan taittavan nilkkansa. Joutuu samantien poistumaan kentältä.
Koko joukkue lähtee rynnistämään eteenpäin. Kuuluu huutoa, kiroilua, ähinää ja varustelden kolinaa, kun kääpiörintama etenee kohti palloa. Haltiaa kaatuu maahan, mutta loikkaavat samantein pystyyn.
Yritän saada selvää tilanteesta, mutta adrenaliini aiheuttaa sen, etten näe juuri sivuille. VAin yksi kohde kerrallaan ja siitä tehdään selvää.
PUMM! PUMM! PUMM! Katsahdan keskelle, pari haltiaa on päässyt puolustuksen läpi ja näyttävät odottavan palloa. Polpol yrittää pysyä vauhdissa mukana, mutta kompastuu pettävän tasaiseen nurmeen. Maali on tosiasia.
Ryhmitymme uudelleen, nyt hyökkäykseen.
Taas pallo lentää ja tipahtaa melkein keskiviivalle. Jälleen kääpiöt kaatavat haltiaa, ja nyt paukauksista ja parahduksista päätellen tulosta syntyy. Ja näin on, neljä haltiaa makaa maassa vaikeroiden. Olgar nappaa pallon, ja muutaman kaverin turvin lähdemme etenemään. Yritämme sitoa haltioita turhaan. Näen yhden haltian puskettavan ulos kentältä, fanit käyvät heti kimppuun tahtoen nimmareita ja varusteiden kappaleita. Pelaaja näyttää selviävän näyttelemällä kuollutta. Puolialaston haltia kannetaan pukuhuoneeseen, uudet varusteet päälle ja kentälle.
Etenemme metri metriltä. Oikealla kääpiö makaa nurmessa vaikeroiden. En näe numeroa. Silmäkulmassa välähtää tulipallo. Yritämme raivata haltiaa toisen perään tieltämme ja onnistumme. Olgar vie pallon maaliin kieli vyön alla juosten, haltioiden sormien tavoitellessa pelipaitaa.
Haukkaamme hiukan happea ja valmistaudumme puolustukseen.
Jälleen samat sävelet, haltiat luikertelevat puolustuksen läpi kuin meitä ei edes olisi. Turhauttavaa.
Maalihan siitä syntyy, ja vain pieni hetki aikaa tehdä tasoitusmaali.
Tehtäväni on puhkaista toverien avustuksella puolustuslinja, juosta maaliin sivuille katsomatta ja kopata pallo, joka minulle heitetään. Nostan raivon päälle. Näen mistä minun on mentävä, en välitä kivusta, vain maali on mielessäni ja katseessani. Lähden kiertämään suuritukkaista haltiaa. Yritän juosta, huomaan jalkojeni pettävän. Katseeni pysyy maalissa. Nurmi lähestyy, mieleni etenee vielä kentällä mutta kehoni on jättänyt jo tehtävän. Toivo kuolee viimeisenä. Tömähdän kenttään ja yritän vielä ryömiä eteenpäin. Pilli viheltää. Luovutan ja suljen silmäni. Hiki, veri ja nurmi tuoksuu pimeydessä. Ei onnistunut. |
| - Vesku |
| |
| |
| Apr. 25th, 2008 |
Kotimatka Täristää.
On täristänyt jo tuntikausia.
Silmät ovat punaiset eilisen juhlinnasta ja elukoiden nostattamasta hiekasta.
Suussa maistuu pöly. Huuhtelen sen jälleen kerran tuopillisella humaloitua juomaa.
Joukkueen vankkurit on suuren oluttynnyrin muotoiset. Niihin mahtuu koko joukkue ja monta tynnöriä sahtia. Kahdeksan aasia vetää vankkureita verkkaisesti kohti Altdorfia.
Ainoastaan Hamp puuttuu joukosta, hän lähti liftaamaan jokun hiilivankkureiden mukaan, lupasi maksaa luonnossa.
Puoskari on nimitetty kuskiksi. Ei hän sisälle kunnolla mahtuisikaan, ihminen kun on.
"Oletteko te olleet usein kaukana kotoa?" Puoskari utelee.
"Ei." Hilpeys on tarttunut huomaamatta minuunkin.
"Taitaa olla jännittävää nähdä uusia seutuja, haluaisitteko käväistä jossain?"
"Turpa kiinni ja aja."
Pojat ovat juhlineet eilistä peliä sen loppumisesta saakka. Ei pelkästään voiton vuoksi, vaan sen että kukaan ei kuollut, ei edes loukkaantunut pahasti. Matkalla Boozerlandiaan saimme joka puolelta kuulla että kuolo tulee, tehtiinpä mitä tahansa. Vaikka siitä kuinka olisi välittämättä, jäytää se kallonpohjassa.
Omaisuudenjakosopimukset on vedetty takaisin, vaunuihin jätetyt jäähyväiskirjeet poltettu ja perintösormukset ja korut pistetty takaisin paikoilleen. Eikä pelkästään nenään, korviin, sormiin ja kaulaan.
Kaksi kertaa ollaan pysähdytty tankkaamaan tynnöreiden sisältöä, aina ne vaan tyhjenevät.
Melkoisia sieniä.
Laulu ja melske takana on vaimentumaan päin, uudelleensyntymisen juhla alkaa olla ohi. Katsahdan verhon läpi takaosaan. Kolpakoita, varusteita ja kääpiöitä sikinsokin pitkin tilaa. Lepro tapansa mukaan nyyhkyttää nurkassa.
Peli olisi voinut päättyä miten vain, onneksi Polpol oli sienipäissään eksynyt vastustajan maalialueelle ja pallo sattui kohdalle.
Boozereiden helvetinkone oli pelottanut kaikkia, ja ainoastaan Grabbloh oli ruokailunsa jälkeen liian hidas jäädäkseen sen alle. Vatsalaukku täynnä hän oli jaksanut jokaisen töytäisyn jälkeen nousta ylös ja herjata koneenajajaa. Rohkea mies joukkueen eteen. Tai sitten tyhmä, hyvin tyhmä.
Olin käynyt ostamassa liimasalvaa mustasta pörssistä (Grisnick's Stickum) jotta Blart voisi laittaa sitä käsiinsä, oli sitten unohtanut sen vaunuihin. Toisaalta samalla reissulla tavattuani lähemmin paria ilo-kääpiötä olivat he innostuneet niin että toivat myös ystävättärensä katsomaan peliä. Ja mikä sen kaunimpaa kuin vähäpukeisia, karvaisia kääpiöitä hyllymässä kentänlaidalla.
Lähellä oli tasoitus vastustajalla, onneksi kompastui omaan näppäryyteensä. Yritti arvatenkin varoa kamppausta ja hypähti turhaan menettäen tasapainonsa.
Meitä hevosella seuraava velho petti taas. Pelin seuraaminen jäi, kun muutaman oluen jälkeen lanteentasolla liikkuneet kääpiöt toivat ilmeisesti muita ajatuksia esiin.
Ensimmäiset pisarat tipahtavat nenälle, pilvet riippuvat tummina edessäpäin. Kaukaa kuuluu jyrähdys.
Voi helvetti, parempi hakea sieniä takaa ja pistää syöden jotta sade ei haittaa. |
| - Vesku |
| |
| |
| Apr. 12th, 2008 |
Velho "Kuulkaa! Kuulkaa! Ol' Skool Minersin avauspelin nähnyt velho kertoo mitä pelissä oikeasti tapahtui!"
"Nähkää peli lyhyessä ajassa ja ilmaiseksi!"
Tajuntani palaa.
Nojaan tallin seinään, suussa maistuu veri. Päähän sattuu. Kokeilen takaraivoa, kipeä kuhmuhan se siellä.
Tarkistan taskuni, kaikki tuntuu olevan tallella.
Viimeisin asia jonka muistan on kun olin iltaseuraostoksilla majatalossa ja neuvottelin kahden vuokralaisen käytöstä.
Sitten sumeni hitaasti. Rotannäköisiä hahmoja kuljeskeli tähdistöjen keskellä.
"...ilmaiseksi!" - iskeytyy tajuntaan tuin miljoona volttia.
Tuota pitää päästä katsomaan.
Irvistäen nousen, otan tukea seinästä. Käsi antaa periksi ja puren hiekkaa.
Toisella yrittämällä pääsen matkaan kohti mekastajaa. Joku ihmislapsi osoittaa minua sormella, äitinsä vie sen pois. Parempi niin.
Väkeä on kokoontunut jo paikalle, joten etsiydyn vankkureiden päälle josta näen esiintymislavan.
Hetken päästä hahmo astuu esiin tummanharmaassa kaavussaan. Vaaleanpunainen hiippalakki on koristeltu tähtien ja kuiden kuvilla.
"Perkele", murahdan. Tuohan on se sama kessutteleva, sieniä popsiva tötteröhattu jonka ostin kalliilla rahalla tekemään tuhoa vastustajan joukkueeseen. Hiljaiseksi jäi yritykset.
Sytytän piipun ja otan hyvä asennon.
Velho aloittaa jorinansa, olemus ja puhetyyli tuo mieleen suuren trubaduurin Andi McKoin.
"Suurella miesylivoimalla ja vääryydellä aloittivat Lizbetzien joukkue hyökkäyksen Ol' Skool Minersia vastaan!" taikaukko kailottaa. Samalla hän nostaa sauvansa, josta jollain käsittämättömällä voimalla heijastuu takana olevaan seinään kuvajaisa pelin tapahtumista. (Velholla on käytössä 1080p FullHD sauva, toim. tekn. huom.)
Viihdyttävää.
Rentoudun, ja silmät alkavat sulkeutua viimeaikojen tapahtumien johdosta. Välillä havahdun "Ooh! AAh! Mahdotonta!"-ääniin kansan taivastellessa tapahtuneita.
"...aloituspalaveri jossa hiottiin henkäsalpaavia taktiikoita peliä varten"
"...kickoff ja väki hurrasi!"
"...10-kerroksisen majatalon kokoinen......
"...josta louhijan päättäväisyydellä kääpiöt menivät läpi..."
"...ja tältä se näytti juoksijan silmin..."
"...maali!"
Vaivun makeaan uneen. |
| - Vesku |
| |
| |
| Apr. 11th, 2008 |
Tilitystä Majatalon Tiskillä Ol' Skool Miners - Boneyard Lizbetz peli takana.
- "Jumakaut et pamahti, mmä kuullu mittä vähä aikka!"
- "Simmää vaan juaksi ja juaksi nii helveti kyytii ja se oli maalis. Taas!"
- "Kyl sää Rempo oot eri miäs, emmää kyl uskaltais tollasee lähtee. Oli se kyl jumalattoma kokone, muutama kerra se muaki retuutti"
- "Emmää sitä maalintekijää tahallaa halunnu satuttaa, se vaan oli nii hontelo..."
- "Jumaklavite millane viilis ku montkymmenttuhat vanii karjus katsomos!"
- "Mää tiänny mitä sil pallol osi tehny, heiti vaa se pois et pääsi takas painii.."
- "Kiitti vaa hirveest avust Grath, emmä ois yksi pärjänny lainkka".
- "Ai et saattuu päähhä, se pallo tuli suaraa siihe"
- "Sit ne tyäns mut sinne katsomoo, onneks oltti omal pualel. Muute ois henki lähteny!"
Katson majatalon baaritiskiltä joukkuettani. Ensi kertaa tunnen hienoista ylpeyttä tästä roskasakista. Pojat istuvat pöydässä tekemässä debriefingiä pelistä. Adrenallini on poistunut verestä joten on aika korvata tyhjä kohta alkoholilla. Monet ovat innoissaan tapahtuneesta, muutamat istuvat hiljaa tuijottaen eteensä. Rempo nyyhkyttää tuopin takana sienipöllyn hävittyä ja todellisuuden astuttua tilalle. Lepro istuu nurkassa pää polvissa ja nyyhkyttää, Haldo yrittää lohduttaa.
Onneksi tuli voitto, ketään ei tunnu kiinnostavan mitä sille varkaalle tapahtui, jota lähdin eilen jahtaamaan.
- "Haluaisitko vakipaikan?" Kysyn vuokraamaltani puoskarilta. En ole niinkään vakuuttunut hänen parantajankyvyistään, vaan todellisuudessa tarvitsen juomankantajan ja vakoilijan vastustajan lasarettiin.
- "Ai mää vai? Joo, mikä ettei. Ei mulla muutakaan oo."
Murahdan, nyökkään hyväksyvästi. Kumoan tuopin huiviin ja tilaan uuden.
Joukkueen kassa näyttää plussaa, mitähän sitä keksisi...
- "Oli se aika hurjan näköstä touhua"
Voi vittu, kaiken maailman jorisijoita sitä tuleekin palkattua.
- "Tultiinko tänne juomaan, vai puhumaan paskaa?"
Puoskari ymmärtää yskän, joten kumoamme paloviinaa mukillisen.
Pitää lähteä hakemaan seuraa illaksi. |
| - Vesku |
| |
| |
| Apr. 10th, 2008 |
Tarinoita Pelikentiltä. Prologi
Kappale 1, Valmentaja.
Herätys. Uuden uran ensimmäinen ottelu edessä. Katson huoneen kattoa. Päätä kivistää. Vanhat vääntyneet lankut natisevat jonkun kävellessä yläkerrrassa irrottaen pölyä moneen kertaan hengitettyyn aamuilmaan. Kadulla elämä on jo täydessä vauhdissa. Saisivat pitää pienempää meteliä. Mitähän eilen tapahtui? Istahdan sängyntyyppisen reunalle, sylkäisen ientulehduksen vuoksi punavihreän klimpin kohti huoneen nurkassa olevaa sylkykuppia. Nousen hitaasti vääntäytyen ylös. Nousen jakkaralle. Katson peilistä kuvajaista. Rasvainen pitkä tukka sekaisin pitkin naamaa, täiden kansoittama parta rehottaa, ahavoitunut iho tummana vuosien hiilipölystä. Eipä tästä enää kaunistutakaan. Suu on kuiva ja huulien ympärillä on jotain kellertävää moskaa. Otan vaillinaisen tuopin olutta sängyn viereltä ja kumoan sen kuorsauksen kuivaamaan kurkkuun. Joku oli tumpannut kessun sahtiin viimeyönä, onneksi pikkuasioista ei tarvitse välittää.
Syy paskan makuun suussa löytyy, kun katson sänkyyn. Joukkueen pelaajilta varastamillani varoilla hankittu loppuunajettu örkkihuora maata rehottaa alasti liikaa käytetyillä olkipatjoilla. Käsivarteen on tatuoitu jotain haltijakielellä. Hyi helvetti.
Parasta lähteä etsimään joukketta ja valamaan siihen henkeä ottelua varten. Naamalle pitää tehdä jotain sitä ennen. |
| - Vesku |
| |
| |
|
|
Ol' Skool Miners
|
 |
|
|
|
|
Latest matches:
| Season 17, Barrage |
| 2 |
Kilon Kaaos ja Ko... |
| 1 |
Lahjattomat Balle... |
| Season 17, Barrage |
| 2 |
Fat Qu |
| 3 |
Zoomers |
|
| |
|
|
