Old Bulletins
Retired!
| Old bulletin board |
| Apr. 19th, 2010 |
Salaattia Lounas.
Keskipäivä. Silloin joukkue lopettaa arkiset rutiininsta ja siirtyy läheiseen bistroon lounaalle. Joillekin se tarkoittaa nimmareiden kirjoittamisen keskeyttämistä, treenien lopettamista, pahaa-aavistamattomien uhrien seuraamista tai, kuten minun tapauksessani, siirtymistä joukkueen kassan kanssa Hotelli Blitzistä terassille tilaamaan ne oikeat salaatit ja viinit.
Tällä kertaa Bazbi ja Rosa ovat mukana saattelemassa minua.
Pysähdymme katsastamaan niin kovin suosittuja skinkinnahkalaukkuja kävelykadun loppupään Fuzzi-liikkeen ikkunalle.
-Toi on niin viime kevättä.
-Niin on, kamalan kiiltävä!
-Kuulitteko, että tän kesän hitti ois niinki sellainen ihmissudesta tehty laukku. Se on niin ihku täydenkuun aikaan, kun se niinku muuttuu karvaseks ihan itsestään, tiätsä niinku.
-Ihana! Mun pitää saada sellainen!
Samassa huomaan ikkunan kautta hahmon vilahtavan ja tunnen nykäisyn kädessäni. Nopea katsahdus käteen, vain laukun poikkileikattu hihna jäi
jäljelle.
Spontaani kirkaisu ja Rosa on jo juoksemassa varkaan perään korkojen säpälöityessä ikuiksi kovalla mukulakivellä. Bazbi miettii vielä, minkä värisen laukun haluaisi.
Itse hyppään ilmaan ja yhdellä käden liikkeellä riisun kenkäni ja ampaisen matkaan.
Takaa-ajon lakien ansiosta saavutan varkaan nopeasti, ja teen loikkablitzin karkulaisen selkään. Ei vaikutusta, hän vain horjahtaa ja kiihdyttää vauhtia. Nousen ja jatkan.
Samassa sivukujalta ampuu Rosa täydellisen taklauksen varkaan kylkeen. Varas lentää tiukassa syliotteessa seinää päin ja laukku irtoaa kädestä, muttei katseestani.
Seuraan laukun lentoa. Laukku kieppuu ilmassa pyörien, parin setelin tipahtessa leijumaan matkalla. Äimistyneenä seuraan, kuinka laukku kiepsahtaa katolle, pongahtaa savupiipun päälle. Helpotun, kun laukku tipahtaa takaisin katolle ja liukuu alas, ottaen rännistä kimmokkeen. En ole uskoa silmiäni, laukku putoaa suoraan sepän ahjoon ja muutamassa millisekunnissa se on tuhkana. Voi hitsikkä.
Tarkistan vauriot.
Sukkahousut on kuluneet puhki nilkkoihin saakka ja polvet on verillä. Pitää siis mennä hotellin kautta lounaalle. Vaihdan varmaan koko asun.
Bazbikin on saanut hölkättyä paikalle ja kuulustelee varasta. Kävelen vihaisena paikalle. Huomaan, että varkaalla on suippokorvat ja hän on nainen!
- Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko katkaisemme kaulasi tässä ja heti, tai teet jotain korvataksesi 100kgp:tä mitkä oli laukussa.
- Helpot vaihtoehdot. Mitä teillä on mielessä?
- Mennään pukuhuoneelle, niin kerron. Mikäs sinun nimesi olikaan?
Hmm.. mitähän sitä laittaisi päälle... |
| - Vesku |
| |
| |
| Mar. 15th, 2010 |
Apo Seuraava!
Ai minä vai? Nytkö on minun vuoroni? Eikö joku menisi ensin? Hemmetti näitä työhaastatteluja.
Jalat täristen nousen kiikkerältä tuolilta, silmät harhaillen vuorollaan pitkää käytänää ja kanssahakijoita matelen kohti suurta tammiovea. Hiljaisuudessa jokainen askel kaikuu pahaenteisesti.
"Tuleeko sieltä ketään vai ei!"
Sydän tuntuu pysähtyvän paikalleen, mutta pakotan itseni ottamaan muutaman nopeamman askeleen. Muista näyttää varmalta ja vastaa kaikkeen jämäkästi, sanoivat. Voi perkele että osaakin hermostuttaa.
"Älä astu siihen lammikkoon" kuuluu sisältä juuri kun olen koputtamassa oveen. Katsahdan jalkoihini, seison veripurossa, joka virtaa oven alta käytävän seinän viertä aina ulko-ovelle.
Olenhan tottunut näkemään verta jo ammatin puolesta, mutta tämä saa itseni hyperventiloimaan. Saan taisteltua pyörtymistä vastaan. Muista hengittää.
Muista käyttäytyä vakuuttavasti. Ei yhtään alentuvasti. Ole asiallinen.
Avaan oven, ja astahdan sisään. Pöydän takana istuu nainen suuren, harmaan hiuslaitteen kanssa. Kauneudellä häntä ei ole siunattu.
Istu.
"Kyllä rouva, heti rouva" sanon ääni väristen ja ryntään tuolille.
"Neiti"
"Anteeksi?"
"Saat yhden kerran. Olen neiti"
"Kyllä neiti." Nielaisen.
Tunnen ilmavirran niskassani, joku ilmestyy ilmeisesti taakseni kuin tyhjästä.
Naisen kylmät mustat silmät tuijottavat herkeämättä.
"Tulit siis hakemaan töitä?"
"Ky.. ky.. kyllä"
"ÄLÄ ÄNKYTÄ!"
Tunnen housunlahkeen lämpiävän.
"Kyllä tulin."
"Hyvä, olet valittu. Aloitat huomenna."
"öh.. kiitos."
"Ei sillä, että olisit pätevin, mutta on lounasaika eikä tästä tule mitään, jos teilaamme kaikki haastateltavat. Ilmoita lopuille että katoavat rakennuksesta. Takahuoneessa on sinulle töitä."
"Kyllä Neiti"
Hahmot katoavat huoneesta jättäen minut yksi. Käännyn ympäri, tarkistan ettei ketään muuta ole huoneessa.
Oksennus syöksähtää lattialle ja huomaan veriset jalanjäljet matossa.
Kerään hetken itseäni, ja menen helpottuneena ovelle ja ilmoitan päätöksestä.
Huomenna alkaa hommat, loistavaa! |
| - Vesku |
| |
| |
| Jan. 13th, 2010 |
Perillä "Maata Näkyvissä! Bretonnia!"
Huutoni saa aikaan liikettä kannella. Kärsimätön miehistö ja matkustajat ryntäävät styyrpuurin puolelle katsomaan, josko näkisivät vilahdukset maasta. Kaksi viikkoa tyrskyjen ja merihirviöiden armoilla on saanut jokaisen halajamaan perillepääsyä. Paitsi yksi matkustaja on seisonut melkein koko matkan keulassa meren armoilla. Ai mistäkö minä tiedän? Olenhan laivan tähystäjä, 1. luokan orja. Kaikki esi-isäni ovat olleet orjia niin kauas kuin historiaa tunnetaan. Ja minun tarkoitukseni on palvella isäntiäni niin hyvin kuin mahdollista ja saada lapsia, jotka palvelevat vuorostaan tehden oikeutta suvun kunniakkaalle perinteelle.
Lähestyessämme rannikkoa minut irroitetaan mastosta. Selkäni on jumissa monen päivän sidottuna olemisesta. Verryttelen hieman, ennenkuin riennän tarjoilemaan matkustajille virvokkeita ja naposteltavaa. Matkustajat ovat kuulemma menossa pelaamaan vanhalle mantereelle blood bowlia. Tässähän olisi jopa mahdollisuus päästä palvelemaan kunniakkainta ammattia mitä maa päällään kantaa!
Tarjoillessani joukkueen noidalle lisää kuplivaa tunnen vihlaisun selässäni sitä seuraa sahalaitaisen terän ilmestyminen rintaani, pallean tienoille. Suuni loksahtaa auki, mutta huutoa ei kuuluu. Tarjotin putoaa kilisten laivan kaiken nähneelle puukannelle. Silmäni tuijottavat papitarta, jonka välinpitämätön katse on naulittu minuun. Hän jatkaa makupalan pureskelua. Jalkani pettävät alta ja terä alkaa nousta hitaasti ylöspäin painostani pientä sahausliikettä tehden.
"Tappakaa orjat ja polttakaa laiva, meillä on kiire peliin." on viimeinen asia minkä kuulen, ennenkuin terä saavuttaa vielä heikosti sykkivän sydämeni. |
| - Vesku |
| |
| |
|
|
The Naggaroth Maidens
|
 |
|
|
|
|
Latest matches:
| Season 17, Barrage |
| 2 |
Kilon Kaaos ja Ko... |
| 1 |
Lahjattomat Balle... |
| Season 17, Barrage |
| 2 |
Fat Qu |
| 3 |
Zoomers |
|
| |
|
|
